maanantai 9. helmikuuta 2015

Verkkokeskustelujen tuska

Tein loppusyksystä esitystä terveydenhuollon piirissä toimivista verkkoyhteisöistä ja niiden erilaisista keskusteluista. Valitsin otokseeni suomalaisia aktiivisia verkkokeskusteluja kolmesta erilaisesta yhteisöstä eli yhdestä potilasjärjestöstä (diabeetikot) kaksi aktiivista keskustelua, yhdestä terveysprojektista (tupakoinnin lopettajat) kaksi aktiivista keskustelua ja avoimesta Suomi24-ympäristön Ellit.fi-ympäristöstä (terveyden aihealueelta) kaksi aktiivista keskustelua. Pidän tätä tärkeänä tutkimuskohteena, koska internetissä on tarjolla laajasti tavallisten käyttäjien tuottamaa terveyttä käsittelevää aineistoa ja tätä aineistoa käytetään runsaasti hyväksi – ihmiset hakevat kliinisen terveyden tiedon ohella myös kokemuksia, vinkkejä ja toveruutta. Samoin useammat alan tutkimukset ovat osoittaneet, että etenkin turvallisissa ja aihepiiriltään kiinnostavissa verkkoyhteisöissä ihmiset jakavat yllättävän paljon henkilökohtaistakin tietoa ja omakohtaisia, kipeitäkin kokemuksia.

Arviot ovat yhtäläisiä eri tutkijoilla siitä, että valtaosa internetin sisällöstä on tavallisten arkisten käyttäjien tuottamaa – vain arviot siitä, onko määrä 75 vai 90 prosenttia vaihtelevat. Ja käyttäjien tuottamalla sisällöllä on tärkeä merkityksensä - esimerkiksi kroonisten sairauksien potilaiden yhteisöillä on tärkeä merkitys myös arjen jakamisessa, arjen vahvistamisessa ja keskinäisessä toveruudessa.

Oma näkökulmani oli arvioida keskustelupalstojen sisältöä ja pääväitteeni oli, että usein yksittäisten käyttäjien kirjoittamassa sisällössä on mukana sekä selkeää asiatietoa (esimerkiksi tietoa tietyn lääkkeen annostelusta) kuin myöskin henkilökohtaista kokemuksien jakamista (esimerkiksi kokemuksia tietyn lääkkeen annostuksen muuttamisesta). Juuri henkilökohtaiseen kokemukseen tukeutuminen tekee näiden keskustelupalstojen sisällöstä muille käyttäjille mielenkiintoista.

Tulokset eivät ehkä olleet kovinkaan hämmentäviä eli diabeetikkojen ja tupakoinnin lopettajien verkkoyhteisöissä keskustelu on rakentavaa ja toisiaan kunnioittavaa. Samoin keskustelijat nivoivat omissa viesteissään usein toisiinsa selkeää alan tietämystä (esimerkiksi lääkityksestä ja ravinnosta) omakohtaisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Keskustelut usein rullasivat ikään kuin itsestään eteenpäin, kunnes saavuttivat tietyn kyllästymispisteen, jolloin keskustelijat olivat ilmeisimmin kaiken tähdellisen tästä asiasta kertoneet. Etenkin tupakoinnin lopettajilla, mutta myös diabeetikoilla, oli rohkaisevaa toisten kannustamista ja tsemppausmielialan nostamista esteiden voittamiseksi.

Mutta avoimeen keskusteluympäristöön siirryttäessä sitten muutokset olivatkin melkoisia. Kun otosperiaatteenani oli valita tutkittavaksi (laajasti ottaen) laajin keskustelu lääketieteellisestä teemasta ja laajin keskustelu ravitsemukseen tai elämäntapaan liittyvästä teemasta, niin otokseen tulivat keskustelut naisesta miesgynekologin asiakkaana ja sipulin käytön vaihtoehdoista ruokavaliossa. Gynekologikeskustelu pysyi vielä jokseenkin asiassa (9 % viesteistä oli trollausta tai suoraan aiheen oli keskustelua), mutta se onneton käyttäjä, joka aloitti keskustelun sipulin käytön vaihtoehdoista ruokavaliossa, saattoi todeta muutamaa kuukautta myöhemmin, että keskustelussa oli lähes sata viestiä, joista yli 70 % oli trollausta tai ei liittynyt aloitettuun keskusteluaiheeseen!

Olen sosiaalisen median koulutuksissani joskus käyttänyt taannoisen Ihmisten puolue –sarjan mainiota sketsiä, jossa puolueen puheenjohtaja Tapani Riihimäki (Taneli Mäkelä) ruotii nettikeskustelua ja itsekin tähän maailmaan sisään solahtaa että napsahtaa. Tämän huikeanhauskan - mutta valitettavan todellisen – sketsin voit käydä katsomassa vaikkapa YouTubesta tällä www-linkillä.

Voin vakuuttaa, että Tapsa Riihimäen purkausta oli huomattavan paljon hauskempi katsoa ennen kuin ryhdyin tähän urakkaan eli lukemaan useampaan kertaan noita viestejä, luokittelemaan niitä ja analysoimaan tarkemmin niiden sisältöä. Kun Suomi24:n kaltaisille keskustelupalstoille ei tarvitse rekisteröityä, voi esiintyä erilaisten aliaksien alla (tai vain vieraana) ja muutenkin voi olla kohtuullisen varma, ettei mellastamisestaan joudu vastuuseen, niin ihan holtittomaksihan siellä muutamien käytös tuntuu menevän. Suorastaan sääliksi käy niitä vakavamielisiä käyttäjiä, jotka hakevat apua käytännön arkisiin ongelmiin, koska muutama höyrypää leimaa sipuliallergikot mielenterveydeltään horjuviksi tai kertoo tahallaan laittavansa sipulia välttäville sipulia ruokiinsa tai kyselevät, onko naiskäyttäjä muslimi, jos menee mies mukanaan gynekologin vastaanotolle. Mikä oikeasti näitä ihmisiä vaivaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti